Rasvainen juttu

 

Maalaisjärjen käyttäminen ja aiheeseen perehtyminen auttaa useimpien asioiden hahmottamisessa. Näin on myös rasvakeskustelussa, joka on jälleen kerran pulpahtanut mediaan. Sokeasti ei kannata uskoa valtion ravitsemussuosituksia, poppamiehiä, luontaistuotekauppiaita tai omaa tutuksi tullutta kulutustottumustaan. Totuus löytyy luonnosta. Luonto tietää mitä se tuottaa ja miksi. Olemme hämmentyneitä vain ja ainoastaan jalostusteollisuuden kuluttajina ja luonnosta etääntyneinä. Kuviteltu ja mainostettu terveystuote voi olla suorastaan vahingollista elimistöllemme.

Peruslähtökohta on se, että ihminen tarvitsee rasvaa. Aivoissamme on paljon rasvaa. Solut toimivat optimaalisesti vain saadessaan luonnollista rasvaa riittävästi. Ajattele, minkä ruuan elimistösi voi tunnistaa joutumatta teollisen prosessin tuotteiden uhriksi. Luonnossa ei ole kevytmargariinia eikä juoksevasta muodosta kiinteäksi pakotettua  kovaa rasvaa. Luonnossa on öljyjä ja voita. Solumme tunnistavat ne ja ne toimivat. Samoin luonnossa on kokojyväviljaa. Siellä ei ole valkoista viljaa eikä valkoista sokeria. Kuluttajan ja käyttäjän kannalta yksinkertaista ajattelua on luottaa siihen, mitä luonto tuottaa. Pähkinöissä, kalassa, oliiveissa, rypsissä jne on luonnollisia rasvoja, joita emme voi saada liikaa kun ainoastaan energiaan saannin kannalta. Voin käyttäminen on järkevämpää kuin teollisesti kovetettujen tuotteiden.

Ruokavalio on kuitenkin kokonaisuus, jolloin rasvakeskustelussa tärkeää on muistaa ja havainnoida myös se, mitä piilorasvoja käytämme. Piilorasvat ovat usein juuri niitä luonnottomia, epäterveellisiä rasvoja. Ravinnosta kiinnostuneena olen opiskellut, kokeillut ja lopulta löytänyt tien, jota kuvaa ehkä parhaiten se, että tieto ja ymmärrys aiheesta on, mutta ei aina voimia sen konkretisoitumiseen. Joskus uskoin rasvattomuuteen, joskus margariinin…Liikunnan harrastamisen myötä myös ravintotietoisuus ja kiinnostus kasvattivat etsijän lopulta yksinkertaiseen ymmärrykseen. Luonnollisuus on valttia. Lukijoilleni yksi konkreettinen vinkki. Syö paljon kalaa, paljon kasvisöljyjä niiden luonnollisessa muodossaan, kylmäpuristettuja öljyjä, hiukan voita, paljon keveitä juustoja ja tummaa suklaata, pähkinöitä ja muita mukavia luonnon herkkuja….Leivän päälle voit helposti tehdä oman levitteen: voita, kylmäpuristettua oliivi/rypsiöljyä, keitettyä vettä kaikkia kolmannes ja tehosekoittimeen. Mausteeksi ehkä valkosipulia ja yrttejä. Maistuu kokojyväleivällä paremmalta kuin valkoisella. Rasvainen ja maukas juttu.

3 kommenttia artikkeliin “Rasvainen juttu”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Terve Sari!
    Kaiken muun allekirjoitan omas ruokalistassani, paitsi kevytjuustoja en enää huoli.
    Ovat ni pahvinmakuisia.
    Tuon voi,rypsiöljy, yrtti-valkosipulireseptin sain aikoinaan Jaakko Kolmoselta messuilla. Maku on kevyesti paahdetun kokojyväleivän päällä taivaallista.
    Makustellaan!
    Riitta

  2. avatar Jari Ranne sanoo:

    Kiitos monipuolisesta näkemyksestäsi! Sitä samaa ei voi sanoa viikolla teeveestä tulleesta rasvakeskustelusta. Liekö johtunut ohjelman toimittaneista vai keskustelijoista vai lääketieteellisen tutkimuksen puutteista, mutta en tunnistanut ohjelmasta nykykäsitystä siitä, että kaikenlaisten rasvojen ja kolesterolien loppuvaikutus ihmisissä on kovin monimutkainen prosessi ja riippuvainen erittäin monista tekijöistä. Ehkä sellaisen korostamisesta ei olisi saatu kovinkaan värikästä keskustelua.

    En tunnistanut keskustelusta myöskään sitä Pohjois-Karjala -projektia, jota tuli läheltä seurattua, kun asuin 80-luvulla siellä. Kritiikki projektia kohtaan kuulosti keskustelussa kovasti kapealta ja mustavalkoiselta ja asiaa tuntemattomalta. Silloiset rasva- ja kolesterolinäkemykset toki olivat projektissa tärkeitä, mutta projektissa pyrittiin ennen kaikkea parantamaan erityisesti pohjoiskarjalaisten miesten terveyttä ja vaikuttamaan laajalti heidän elintapoihinsa, koska aihetta parantamiseen oli paljon. Monen miehen ruokavalion laatu ja määrä oli edelleen kuin siltä ajalta, jolloin tehtiin raskaita maa- ja metsätöitä ja energiaa tarvittiin paljon kesäkuumalla kuin kovilla talvipakkasillakin. Ja kun raskaat työt vaihtuivat kevyempiin, mutta ruokavalio ei, tuloksena oli ylipainoa yms. Ja kun mukaan lisättiin vielä runsas tupakointi, väkevämmät juomat, runsas suola, niukasti kasviksia ja rankka työelämän muutos lama-aikoineen, niin kukapa sellaisesta selviäisi terveenä.

    Silloinen rasva- ja kolesterolitietous, mutta myös muu laaja terveys- ja elämäntapatieto toivat projektiin käytännöllisiä, riittävän selkeitä ja iskeviä ja miehiinkin purevia iskulauseita ja tavoitteita. Projektin positiiviset vaikutukset elämäntapoihin eivät johtuneet niinkään silloisesta rasva- ja kolesterolikäsityksestä, vaan projektin positiivisista ja kansantajuisista tavoitteista ja ennen kaikkea pyrkimyksestä vaikuttaa elämäntapoihin laajalti ja monella rintamalla: ravintoon, tupakointiin, liikuntaa, uskoon itsestä huolehtimisen hyödyllisyydestä ym.. Ja monella rintamalla todellakin saatiin aikaan muutosta. Mitkä käytetyistä keinoista ja aikaansaaduista muutoksista sitten kuinkakin paljon tai vähän selittivät kokonaistuloksesta, onkin sitten jo paljon mutkikkaampi juttu. Mutta mustavalkoisilla juupas-eipäs -keskusteluilla ja ajattelulla siihen ei pääse käsiksi.

  3. avatar Susanna Mattila sanoo:

    Hei! Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Edelliselle kirjoittajalle on pakko vastata: luonnossa asiat eivät välttämättä ole kovin monimutkaisia. Jokainen kermaa vatkannut tietää kuinka helposti voi syntyy, eikä siihen meijerilläkään lisätä mitään muuta kuin suolaa, jota sitäkin ihminen tarvitsee. Pohjois-Karjala -projekti on nostettu messiaaniseen asemaan – kuitenkin käyrät näyttivät selvästi, että muuallakin Suomessa kehitys oli samansuuntainen, ilman erillisiä projekteja. Uskottavammalta tuntuu, että tupakoinnin vähentyminen on vaikuttanut enemmän sydänkuolleisuuden vähenemiseen. Tupakoinnin vähentämisen puolestahan kampanjoitiin koko maassa.
    Olen työni puolesta päässyt tapaamaan useita kuntansa vanhimpia ihmisiä, viimeksi erään satavuotiaan rouvan. Jokainen heistä on kertonut pitkän iän salaisuudeksi voin ja kerman syömisen, kukaan heistä ei käyttänyt margariinia leivällä. Ja kukaan näistä tapaamistani ei ollut ylipainoinen, päinvastoin. Lääkäri Antti Heikkilä perustelee vahvan (rasvaa ja proteiinia sisältävää) ruokavaliota sillä, että kun elimistö saa vahvaa ruokaa, sitä tarvitaan vähempi. Syödyn ruuan määrä siis ajan myötä pienenee, mutta elimistö saa tarvitsemansa, kunhan ruoka ei ole teollisesti tuotettua, esikypsennettyä ja natriumglutamaatilla hyvänmakuiseksi marinoitua. Puhdistettu sokeri saa aineenvaihdunnan sekaisin, siitä on itselläni kokemusta. Ja mikä merkillisintä, täysjyväpastaa ja tavallista spagettia vertaillessa huomasin, että täysjyväversiossa oli kolminkertainen määrä sokereita perinteiseen verrattuna.
    Nykyään harva enää jaksaa kuunnella oman kehon viestejä. Jos rasvaisella ja proteiinipitoisella ruokavaliolla mieli on kirkas, jaksaa paremmin ja vielä laihtuu, niin mikä siinä voi olla väärin? Karppaaminen kun ei tarkoita runsasta lihan syömistä, toisin kuin Hämeen Sanomissa viikonloppuna väitettiin. Alakarppaajat eli vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattajat valitsevat hiilihydraattinsa tarkemmin, vältellen valkoista sokeria ja viljoja, mutta suurin osa ruuasta on kasviksia: kaalia, kesäkurpitsaa, tomaatteja jne. ja tietysti kotimaisia marjoja ja omenia.
    Suosittelen Antti Heikkilän blogia ja kirjoja – niissä on järkeenkäypää tietoa ravitsemuksesta ja terveydestä.

Jätä kommentti

css.php