Ikäihmisellä on oikeus oppia

Aikuiskasvatuksen ja koulutuksen haasteet ovat muuttumassa ikärakenteen muuttumisen myötä. Kun aikuiskasvatus käsitetään elinikäisen kasvatuksen käsitteen kautta, merkitsee se sitä, että oppiminen ulottuu jatkuvana kasvuprosessina koko eliniän.

Yhteiskuntamme on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa maatalousyhteiskunnasta informaatioyhteiskunnaksi. Nuoret ja nuoret aikuiset ovat kasvaneet aivan erilaisessa yhteiskunnassa kuin heidän vanhempansa ja isovanhempansa. Teknologia, internet ym. ovat keskeisellä sijalla erilaisissa yhteiskunnan toiminnoissa ja tieto siirtyy yhä useammin verkon kautta. Ikäihmisille teknologia on usein vierasta ja vaikeaa. Etelä-Suomen sanomien 21.9.2011 mukaan esim. 75 – 89 vuotiailla vajaalla neljänneksellä on tietokone.  Joka viidennellä vanhuksella ei ollut käytössään mitään tietoteknistä välinettä. Voidaan perustellusti kysyä: Miten ikäihmisillä nykymuotoisessa yhteiskunnassa säilyy yhdenvertainen asema muiden kanssa opiskella, kasvaa ihmisenä, etsiä ja saada tietoa? Miten aikuiskoulutus ja kasvatus voi huomioida vanhusten tarpeet? Syrjäytyvätkö ikäihmiset osin teknologian takia yhteiskuntamme ulkopuolelle kasvatuksellisesti? Muodostuuko yhteiskuntaamme teknisesti taitavien nuorempien työikäisten opiskelijasukupolvi ja syrjäytynyt ikäihmisten reservi? Kuka on kiinnostunut tutkimaan aikuiskasvatusta ja ikäihmistä – kun he eivät ole ”tuottavia” ihmisiä työelämän rattaissa? Miten koulutuksellinen tasa-arvo voidaan ikäryhmittäin turvata?Millaiset resurssit ovat ns. vapaan sivistystyön parissa järjestöissä vastata elinikäisen kasvun tarpeeseen ja haasteeseen? Voidaanko ikäihmisten oppimista ja koulutusta toteuttaa ikäihmisten tarpeista lähtien vai eteneekö aikuiskasvatus markkinatalouden arvoista tai työelämän tarpeista lähtien?

Elämme maailmassa joka olettaa ja edellyttää ihmisiltä kykyä ja halua opiskella, opiskella uusia ammatteja, uudistaa ja täydentää osaamistaan. Miten voimme varmistaa sen, että jokin sukupolvi ei jää paitsi tiedoista, taidoista ja osaamisesta yhteiskunnan nopean formaalisen muuttumisen myötä? Nyt ikääntyvä sukupolvi on erityisessä asemassa siksi, että vaarana on väliinputoaminen. Sille sukupolvelle, joka ei ole kasvanut info/teknologiayhteiskuntaan jo nuoresta, pitää turvata tiedon ja opiskelun mahdollisuus heille totutuilla tavoilla. Kaikki eivät opi kaikkea ja kaikki eivät halua oppia uutta. Jos esim. sanomalehdet kallistuvat entisestään, lähipalvelut muuttuvat sähköiseksi asioinniksi nopealla tahdilla, opiskelu menee verkkoon ja aikuiskoulutus toimii liiaksi ainoastaan työelämäkoulutuksen ehdoilla, voivat vanhukset syrjäytyä tiedollisesti. Kannustaminen ja uusien asioiden opettaminen ja opiskelun mahdollistaminen ikäihmisille on tärkeää ja osa varmasti oppii uutta ja pääsee mukaan teknologiaan. On muistettava kuitenkin, että ikäihmisillä on yhdenvertainen oikeus oppia kuin muilla, on oltava vaihtoehtoja. Koulutuksen, tiedon, taidon, oppimisen ja yhteiskunnan osana olemisen on oltava mahdollista niillekin ikäihmisille, jotka eivät hallitse nykyteknologiaa. Tilanne muuttuu tulevaisuudessa, kun tämän päivän nuorista ja työikäisistä kasvaa uusi ikäihmisten sukupolvi, joka on oppinut jo peruskoulussa tietotekniikan salat.

Eremitusprofessori, aikuiskasvatustieteilijä Kari E. Nurmi puhuu geragogiikasta eli vanhusväestölle tarkoitetun pedagogiikan tarpeesta. Ikääntyvässä Suomessa, eliniän pidentyessä ja työelämän muuttuessa on tutkittava ikääntyvän väestön oppimistarpeita. Nurmi kaipaa aikuiskasvatustieteilijöitä, jotka voisivat soveltaa esim. aivotutkimusta ja genetiikkaa aikuiskasvatukseen. Ikärakenne Suomessa muuttuu ja sivistysvaltiossa ikäihmisten oppiminen ja sen mahdollistaminen on oltava luonnollinen osa pedagogista ajattelua ja käytäntöjä.

Kommentti artikkeliin “Ikäihmisellä on oikeus oppia”
  1. avatar Sara Kaloinen sanoo:

    Hei Sari!

    Kiva että nostit tämän teeman näkyväksi.

    Itse luotan siihen, olen syntynyt saman vuonna kuin hevosten lukumäärän syrjäyttivät traktorit peltotöissä, että vaikka vanhempamme pelkäsivätkin puhelimia uusina koneina, he oppivat niitäkin käyttämään.

    Elinikäisen oppimisen näkökulma on myös mielenkiintoinen, sillä termi on lanseerattu pitkälti rakennemuutoksista aiheutuvan työttömyyden ja uudelleenkouuttautumisen tueksi. Aikuisena opiskelemiselle haluttiin antaa myönteiset kasvot, toisaalta tähän käsitteeseen liittyy elämän varrella opitun osaamisen tiedostaminen, tunnistaminen ja tunnustaminen eli kokemuspohjaisen tiedon arvostus. Eräs peruste aikuisopiskelubuumille löytyy, erityisesti Suomessa, ikärakenteemme muutos, eli kunnallisen ja valtiollisen koulutuksen työllisyys on tässä laajudessaan taattua vain, mikäli aikuiset saadaan suorittamaan uusia tutkintoja….Tämä melkoista ylenkatsontaa professioita kohtaan, mutta vaikuttaa silti nykykäsityksiimme elinikäisestä oppimisesta ilmiönä.

    Mutta asiasi ydin, syrjäytyvätkö ne ihmiset yhteiskunnasta, jotka eivät ota uusia vuorovaikutusvälineitä haltuunsa ja käyttöönsä.

    Minusta kyllä, olisikin hyvä taata palveluja kaksiväyläisesti vielä hetken aikaa. Juuri kuullun IT-osaamattomuuden kustannuksetkin ovat melkoinen menoerä palvelutuotannossa, joten parempi peruspuhelin kuin toimimaton lääkereseptiohjelma!!

    Hyvää syksyä Lahteen!
    t. sara

Jätä kommentti

css.php