Moni pelkää kotona

Perheeseen kohdistuneita surmia on tapahtunut viime aikoina poikkeuksellisen paljon. Hyvällä syyllä voidaan kysyä mitä yhteiskunnassamme oikein tapahtuu? Olisiko tragedioita voitu estää? Perhesurmat ovat perheväkivallan äärimmäinen muoto. Jäävuorten huippuja, jotka keräävät medianäkyvyyttä ja mielenkiintoa. Perheväkivalta on kuitenkin yleinen ongelma, jota ei voida lokeroida syrjäytyneiden tai moniongelmaisten yksilöiden marginaali-ilmiöiksi.

Tilastojen mukaan joka viides parisuhteessa elävistä naisista on joutunut puolisonsa väkivallan, uhkailun tai ahdistelun kohteeksi. Naisen vaarallisin paikka on kotona. Väkivallan käyttäjistä valtaosa, n.90 % on miehiä, tavallisia työssäkäyviä kaikista yhteiskuntaluokista. Suomessa pahoinpidellään satoja naisia joka päivä. Miten siis ehkäisemme perhesurmia? Samaan aikaan on kysyttävä miten ehkäisemme perheväkivaltaa kaikissa sen muodoissa? Väkivalta ei katkea itsestään. Se on luonteeltaan sellaista, että se kasvaa, pahenee ja lisääntyy ajan kuluessa. Kierre on katkaistava aktiivisesti.

Väkivallan käyttöön ei löydy yhtä selitystä tai teoriaa. Monesti on kyse tunnetason ongelmista, lapsuuden väkivaltakokemuksista, persoonallisuushäiriöistä jne. Se, mitä ajattelemme väkivallasta ja läheisistä ihmisistä vaikuttaa väkivallan syntymiseen. Siksi toisen ihmisen kunnioittamiseen tähtäävä kasvatus ja asennoituminen ovat parasta lääkettä yhteiskunnassa väkivallan ehkäisemiseen. Väkivalta voi olla myös tapa kontrolloida toista ja silloin kyse on monesti väkivaltaisen ihmisen epävarmuudesta ja riippuvuudesta. Aggressiiviseen käytökseen pitäisi puuttua, koska seuraukset saattavat olla pahimmillaan kohtalokkaat. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan Suomen toiseksi yleisin henkirikostyyppi on tilanne, jossa entinen tai nykyinen parisuhdekumppani surmaa naisen.

Mikä sitten on väkivaltaa perheessä? Ei ainoastaan surmaaminen tai lyöminen Väkivaltaa ovat töniminen, kiinnipitäminen, uhkailu, vähättely, kontrollointi, tavaroiden rikkominen, seksuaalinen väkivalta ja myös laiminlyönti. Väkivaltaa voi käyttää myös eristämällä tai eristymällä tai rahakäytön välityksellä. Väkivaltainen ihminen voi olla parhaimmillaan ihastuttava ja rakastettava persoona, joka saa läheiset aina uskomaan parempaan huomiseen aina tavalla tai toisella. Uhrin pitää kuitenkin ymmärtää, että yhtä tekoa seuraa väkivallan kaavan mukaisesti toinen teko. Apua pitää hakea ja saada sekä tekijälle että uhrille. Tommy Hellsten toteaa 26.1 Kotimaa-lehdessä ahdistavasta ihmissuhteesta puhuessaan: ”Yksi tapa etsiä oikeaa tietä on sen pohtiminen, kumpi olisi omalla kohdalla pakenemista, jääminen vai lähteminen.”

Kokoomusnaiset ovat kampanjassaan vaatineet perheväkivallan vastaista toimintaohjelmaa Suomen jokaiseen kuntaan. YK:n valvontaelimet ovat huomauttaneet useasti Suomen korkeista lähisuhdeväkivallan luvuista. Toimintaohjelman yksi tärkeä tavoite on se, että kunnat turvaavat turvakotien toimintaresurssit. Kokoomusnaiset muistuttavat, että apua uhrille ja väkivallan tekijälle on löydyttävä riippumatta sukupuolesta. Perheväkivalta on yksi Suomen vaikeimmista ihmisoikeusloukkauksista, jonka torjumiseen tarvitsemme meitä jokaista. Ettei kenenkään tarvitsisi pelätä kotona.

5 kommenttia artikkeliin “Moni pelkää kotona”
  1. Hei Sari!

    On hyvä, että Kokoomuksen naiset ovat ottaneet tämän vanhan ikuisuusongelman esille ja pohdittavaksi. Uskon, että jo sekin auttaa, että asiaa pidetään esillä ja väkivallan uhri saa tietoa mistä hakea apua. Muistuttaisin myös ettei väkivallanuhri ole aina nainen, vaan myös nainen voi olla pahoinpitelijä ja mies uhri. Myös vanhuksiin kohdistuu väkivaltaa entistä enemmän. Aina vaan huonokuntoisempia vanhuksia on lastensa avun tarpeessa ja raskas, jopa epätoivoinen tilanne saattaa puhjeta väkivallaksi.

    Inkeri Valtonen

  2. avatar Pirjo Leppäniemi sanoo:

    Alati askarruttava aihe väkivalta ja etenkin mikä sitä synnyttää.

    Olisiko osasyynä myös vallitseva palvelukulttuuri viranomaisten ja heihin rinnastettavien taholta. Turhaa juoksutusta neuvottelun nimessä jne.. Myös kirjoitustapa eri medioissa vaikuttaa mielialaan ja jättää pitkänkin muistijäljen neurologisesti ja näin traumatisoi koko yhteiskuntaa – neurohygieenisyys palvelurakenteisiin.

    Mikä on kulttuuri-ilmasto maassa ja kuinka pitkät historialliset jäänteet yhä vaikuttavat.

  3. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moi Sari!
    Jotenkin tuntuu, että väkivalta on lisääntynyt yhteiskunnassamme, vai uutisoidaanko se vain reaalisemmin kuin ennen.
    Yksi syy voi olla turhautuminen: onko elämässä eteenpäin pääseminen vaikeutunut? Yhteiskunta auttaa enemmän kuin ennen, mutta kun siitä tulee jatkuvaa, ei sekään ole hyvä asia.
    Terv. Hessu K.

  4. avatar Pimu sanoo:

    Eiköhän se väkivallan lisääntyminen pitkälti johdu ennemminkin juuri lisääntyneestä julkisuudesta. Ei ennen vanhaan joka kylätappelu levinnyt tunnissa koko Suomen uutiseksi kuten nykyään. Toisaalta taas tietty pelon ilmapiiri piristää mukavasti turvalukkojen ja hälytysjärjestelmien markkinoita eli iltapäivälehdet eivät ole ainoita joiden kassavirtaa väkivaltauutiset ruokkivat.

  5. avatar Marjaliisa V sanoo:

    Viimeaikaiset perhesuurmien uutisoinnit kyllä kertovat niistä pitkittyneistä vaikeuksista joissa lapsiperheet elävät. Vaikeudet voivat olla taloudellisia mutta myös henkisiä.Tämä menestyvä yhteiskunta suosii menestyvää yksilöä ja kun tämä menestys ei omalla kohdalla toteudukaan
    niin syyllisiä haetaan lähiympäristöstä. Pettymyksen ja kaikkeen turhautuminen voi ilmentyä loppupeleissä väkivallan tekoina. Turvakodit ovat jo kauan olleet väkivallan uhreille todellinen auttamismuoto, mutta ne eivät yksistään riitä. Tarvitaan myös enemmän perheasioihin perehtyneitä palvelukeskuksia , joissa eri menetelmin etsitään uusia polkuja ihmisten välisiin vuorovaikutussuhteisiin. Käytännön työssä on usein osoittautunut että yhden väkivaltaisen parisuhteen purkautuminen
    on enemmin tai myöhemmin johtanut uhrin osalta uuteen väkivaltaiseen
    parisuhteeseen.
    Parisuhdeväkivallan rinnalla meidän tulisi myös muistaa ne lukemattomat iäkkäät vanhukset jotka elävät aikuisten lastensa ”armoilla” eli tulevat taloudellisesti riistetyksi ja elävät köyhyydessä vain sen vuoksi että usein aikuisikäiset lapset vievät rahat omaan käyttöönsä uhkailemalla ja
    pelottelemalla.

Jätä kommentti

css.php