Oppiva, tuottava ja tehokas?

Työssä oppiminen on muutoksessa. Työpaikoilla on nykyään paremmat struktuurit työn tekemiselle kun koskaan aiemmin. Työolot, koulutusmahdollisuudet, työterveyshuolto, työlainsäädäntö jne. ovat parantuneet, mutta monien ihmisten työssä jaksaminen on heikentynyt. Uupuminen voi liittyä työelämän muutosten ja oppimishaasteiden yhtälöön. Olemme nopeassa aikataulussa siirtyneet käsityön, teollisuusyhteiskunnan ja massatuotannon kautta tietotekniseen yhteiskuntaan. Kun puhumme työssä oppimisesta, emme voi enää puhua ainoastaan suoritteiden hallinnasta ja yksilön oppimisesta, vaan on puhuttava yhdessä toteutettavasta toiminnasta ja yhdessä oppimisesta. Monissa työpaikoissa tämä totuus ymmärretään, mutta miten sen toteuttaminen käytännössä tapahtuu? Miten yksilön ja yhteisön oppiminen voidaan yhdistää työelämässä siten, että toiminnan tuottavuus ja työssä jaksaminen paranevat?

 

Työssä oppimisessa erilaiset prosessit kohtaavat. Oppimista ja jaksamista työssä näiden prosessien kohtaaminen työssä voi joko estää tai edistää. Jos työntekijän motivaatio, kyvyt, taidot ja tavoitteet ovat erillään työyhteisön tavoitteista, motivaatiosta jne. voi syntyä tilanne, joka lukitsee osaamista ja tuottavuutta. Työssä myös valmiin omaksumisen ja uuden kehittämisen prosessien tulisi toimia vuorovaikutteisesti niin, että vältytään junnaamiselta ja kaaokselta. Organisaatioissa pitäisi olla yhteinen näky siitä, mitä tavoitellaan, miksi ja miten? Mikä on toiminnan kohde? Työssä oppimista ja työssä jaksamista voidaan kehittää silloin, kun ymmärretään, että kyvykäs organisaatio tarvitsee osaavia yksilöitä tekijöikseen.

 

Ominaista nykyaikaiselle työyhteisölle on se, että erilaisten muutosten päällekkäisyys, tuottavuustavoitteet, toiminnan kehittäminen, henkilöstön vaihdokset ja toimintaperiaatteiden muutokset ovat käsillä kaikki samanaikaisesti. Ellei yhteisön oppimiseen ja työssä jaksamiseen näissä olosuhteissa kiinnitetä riittävästi huomiota, sairaslomat työuupumusten takia lisääntyvät ja tuottavuus laskee. Miten ratkaista työelämän jatkuva paradoksi: Työssä on oltava tehokas ja tuottava ja annettava aikaa myös oppimiselle. Työntekijöiden kannalta tämä näkyy jatkuvasti erilaisten osaamisten vaatimuksina, joihin perinteinen koulutus ei enää vastaa. Työn rajat muuttuvat ja laajentuvat jatkuvasti. Tarvitaan uusia käsitteitä johtamisen, oppimisen, tietotekniikan, henkilöstön kehittämisen ja strategisen johtamisen näkökulman yhdistämiseksi. Organisaatioissa toiminnan kehittäminen ja työssä oppiminen edellyttävät tiivistä johdon, tietohallinnon, asiantuntijoiden ja työntekijöiden yhteistoimintaa. Koska työyhteisöissä yksilön oppimiselle kohdistuu suuria odotuksia ja työyhteisön toiminnalle ja tuotavuudelle samanaikaisesti aina uusia vaatimuksia on äärimmäisen tärkeää pohtia työyhteisöissä oppimista ja jaksamista enemmän kuin osiensa summana, yhteistoimintana, jossa jokaisella on oma mielekäs paikkansa. Työyhteisöjen tärkeänä tehtävänä olisi tutkia sitä, miten tuottavan työn ja oppimisen välinen jännite ja ristiriita voidaan ratkaista ja hallita. Yhteisö voi kehittää valmiuksia, kun se tarkastelee yksittäisten tehtävien sijasta koko toimintajärjestelmää ja sen muutoksia. Tästä kirjoittavat mielenkiintoisesti mm. Virkkunen ja Ahonen kirjassaan Oppiminen muutoksessa.

 

Työssä oppimisen ja työssä jaksamisen kehittäminen nykyisessä tietoyhteiskunnassa vaatii vielä paljon työtä, tutkimista ja ennen kaikkea tilanteen tunnistamista. Emme voi edetä työpaikoilla osaoptimoinnin ja irrallisten työpaikkakoulutusten turvin muuta kuin puolitiehen. Menetelmiä yhteisön oppimisen ja yhteistoiminnan ja työelämän kehittämiselle on nyky-yhteiskunnan haasteita vastaamaan vielä melko vähän. Käsitykset osaamisesta ja oppimisesta liittyvät yhä edelleen vielä enemmän massatuotannon kuin tietoteknisen yhteiskunnan todellisuuteen. Kun esim. yksittäinen työntekijä uupuu työssään, tulisi tilanteeseen tarttua aina koko yhteisön näkökulmasta. Sairasloma tuo takaisin saman työntekijän samaan yhteisöön. Ellei mikään muutu koko toimintajärjestelmän tasolla, menetetään ehkä kyvykäs yksilö, yhteisön tuottavuutta ja mahdollisuus oppia jotain. Työssä jaksamista ei siis kehitetä vaikkapa työterveyshuoltoa parantamalla, vaan työyhteisön toiminnan systemaattisella kehittämisellä. Työssä ei myöskään opita yksin kouluttautumalla tai kursseilla, vaan yhdessä tekemällä. Monimutkaisten toimintojen hallinta perustuu välineiden, tietojen ja taitojen toisiaan täydentäviin vaikutuksiin ja kykyymme ymmärtää työssä kehittyminen, oppiminen ja työssä jaksaminen yhtenä kokonaisuutena.

Jätä kommentti

css.php