Lapsen ja nuoren hyvinvointi on investointi

Lasten ja nuorten pahoinvointi on puutetta, vaaraa ja turvattomuutta ja erilaisia tunnetiloja esimerkiksi yksinäisyyttä. Pahoinvoinnin ilmenemismuotoja on monia. Lasten ja nuorten pahoinvoinnin sanotaan lisääntyneen ja selityksiä on etsitty kodeista, koulusta, kasvatuksesta, yhteiskunnan muutoksesta ja kulttuurin vaikutuksista. Kun puhumme lasten ja nuorten pahoinvoinnista, pitää meidän myös määritellä mitä hyvinvointi oikein on. Se on tarpeiden tyydyttymistä, turvallisuutta ja positiivisia tunnetiloja. Hyvinvointi syntyy osallisuudesta. Erik Eriksonin mukaan kehittyäkseen moraalisesti täysi-ikäiseksi yksilö vaatii perusluottamusta. Hän sanoo, että kokemuksen pysyvyys ja jatkuvuus ovat perustavia momentteja egoidentiteetin täysipainoiselle kehittymiselle. Merkittäviä perusluottamuksen kehittymisessä ja tärkeää kasvatuksen onnistumisessa eivät ole ulkoiset seikat kuten taloustilanne perheessä tai työ/työttömyys. Huomio kohdistuu siis läheisiin ihmissuhteisiin ja vanhempiin. Monet vanhemmat ovat tietoisia kasvatustehtävästään, mutta sitä vaikeuttavat monet arjen tekijät.

Vanhempien roolia ja läsnäoloa perheissä korostetaan ratkaisuna pahoinvoinnin ongelmiin samaan aikaan kun ongelmana perheissä on vähentynyt yhteinen aika. Elämme paradoksissa, jossa tavoitellaan talouskasvua ja taloudellista hyvää. Talouskasvua tarvitaan, koska se on hyvinvointiyhteiskunnan perusta.  Lasten ja nuorten kannalta talouskasvu ei automaattisesti synnytä hyvinvointia, jos hyvinvoinnin mittari on läheisten ihmisten läsnäolo. Talouden tulisikin siis olla enemmän väline kuin itseisarvo. Vanhempana toimimisen edellytykset ovat muuttuneet yhteiskunnallisten muutosten myötä. Työelämän muutokset, perheiden monimuotoisuus ja sosiaalisten verkostojen muuttuminen vaikuttavat perheiden elämään. Tiedetään, ettei lasten parissa vietetyn ajan määrää voi korvata sen laadulla. Jos siis vanhempana satsaan harvoihin lasten kanssa vietettyihin hetkiin, en voi siten korvata jatkuvaa poissaoloa ja sen vaikutuksia. Vanhempien vaikutukset lapseen ja nuoreen ulottuvat arvoperustoihin. Siksi vanhemman ja kodin merkitys on lapsen ja nuoren hyvinvoinnin kannalta on kaikkein keskeisin.

Lasten ja nuorten hyvinvointia voidaan tukea oikeilla yhteiskunnallisilla investoinneilla. Kun puhutaan koulutuksen, sosiaali- ja terveydenhuollon menoista, ne nähdään usein kuluina. Vaikkapa tie- tai ratahankkeet nähdään kuitenkin sijoituksina ja tuottavina investointeina. SOSTE:n toiminnanjohtaja Kiukas puhui mielenkiintoisesti sosiaalipoliittisella foorumilla Lahdessa. Hän muistutti siitä, kuinka hyvinvoiva ihminen on talouden moottori ja hyvinvoinnin investoinnit rakentavat inhimillistä pääomaa. Siksi esimerkiksi neuvolan tai koulutuksen voi nähdä tulevaisuuden investointina. Ongelmana on se, että tuottoja on vaikea mitata. On helpompi nähdä pahoinvoinnin seuraukset yhteiskunnassa ja hinnoitella esimerkiksi syrjäytyneelle nuorelle miljoonan euron hintalappu. Oikein kohdennetut ja sopivasti ajoitetut tukitoimet perheille, lapsille ja nuorille yhteiskunnassa ovat kuitenkin tuottavaa investointityötä. On tärkeä pystyä arvioimaan muutakin kuin euroja eli palveluiden kustannuksia. Hyvinvointipalveluihin pitää saada mittaristoja, joiden avulla voidaan laskea, miten paljon vaikuttavuutta tietyillä toimenpiteillä saadaan aikaan. Hyvinvoinnista pitää saada sellaista tietoa, jota on meidän päättäjienkin helpompi ymmärtää. Kun ymmärrämme miten hyvinvointi lisääntyy, voimme tehokkaammin ennaltaehkäistä myös pahoinvoinnin syntymistä.  Politiikan tehtävänä on turvata hyvinvointipalvelut lapsen ja nuoren parhaaksi vanhemmuuden ja läheisten ihmissuhteiden tueksi, ei korvaamaan välittämistä.

Jätä kommentti

css.php