Nuoret pelissä

Milloin lapsen tai nuoren pelaaminen menee yli? Milloin on syytä huolestua nuoren netissä surffailusta tai pelaamisesta? Pelaaminen on ihmiselle ominaista toimintaa ja pelaamisella on  myönteisiä vaikutuksia, jotka tukevat lapsen ja nuoren kehitystä. Kognitiiviset, sosiaaliset ja motoriset taidot harjaantuvat ja peleistä saa onnistumisen tunteita ja elämyksiä. Parhaimmillaan pelaaminen on järkevää ajankäyttöä. Pelaaminen ja netissä vietetty on yleistynyt ja nykyinen sukupolvi on tottunut siihen, että pelit ja virtuaalinen todellisuus ovat läsnä 24h/vrk ajasta ja paikasta riippumatta. Teknologia ja peliteollisuus kehittyvät koko ajan ja peleihin samaistuminen ja uppoaminen on aikaisempaa helpompaa. Liialliseen pelaamiseen liittyy kuitenkin lapsen ja nuoren näkökulmasta haittoja, joista pitää olla tietoinen.

Rippileireillä olen kysynyt nuorilta, kuka heistä tuntee jonkun joka heidän mielestään liikkuu liikaa netissä tai pelaa liikaa? Poikkeuksetta lähes jokaisella nuorella on asiasta kokemus. Suomessa ei juuri ole vakiintuneita käytäntöjä lasten ja nuorten peliongelmien tunnistamiseksi. Joskus voi olla vaikea määritellä milloin luonnollinen ja positiivinen pelaaminen muuttuu ongelmalliseksi. Pelkästään pelien parissa vietetyn ajan perusteella ei voi välttämättä mitata sitä, onko pelaaminen ylittänyt kohtuuden rajan. Oleellista on, kuinka pelaaminen vaikuttaa muuhun elämään.

Pelimaailmaan ja nettiin uppoutuminen voi olla merkki siitä, että nuorella on muita ongelmia mm. yksinäisyyttä, jota hän pakenee virtuaaliseen todellisuuteen. Siksi vanhempana ei kannata olla tyytyväinen jos nuori viikonloppuisin sulkeutuu huoneeseensa pelaamaan kavereiden tapaamisen tai harrasteiden sijasta. Peliyhteisöt tai virtuaalikaverit eivät voi koskaan korvata aitoja sosiaalisia kontakteja ja peleihin eristyminen saattaa haitata sosiaalisten taitojen kehittymistä. Pelaaminen vie myös aikaa perheeltä. Jos nuoren pelaaminen säätelee päivittäisiä toimintoja, on syytä huolestua. Rippileireillä nuoret itse ovat nimenneet liiallisen pelaamisen ja netissä roikkumisen haitoiksi mm. väsymyksen, unenpuutteen, lihomisen, huonon hygienian, liikkumattomuuden, epäsosiaalisuuden, kunnon huonontumisen jne. Nuoret ovat kertoneet myös huolestuvansa kaverin pelaamisesta, jos kaveri ei voi lähteä ulos pelaamisen takia ja kaveri ei puhu muista asioista. Jos pelaaminen vie suuren osan huomiosta ja kiinnostus muihin asioihin vähenee, pelaamisen negatiiviset vaikutukset alkavat korostua. Pelaamisen rajoittamisen aiheuttama ärtymys tai aggressio tai salailu ja valehtelu pelaamiseen liittyen kertovat peliongelmasta nuorella.

Mitä sitten on kohtuullinen pelaaminen ja miten ohjata lasta ja nuorta? Yleinen suositus ruutuajasta on korkeintaan kaksi tuntia päivässä sisältäen tv:n, tietokoneen, pelit jne. Jos nuori nukkuu ja liikkuu riittävästi ei arkeen enempää ruutuaikaa sovi muun elämän kärsimättä. Nykypäivän virtuaali- ja laitekulttuurissa vanhempien on hyvä muistuttaa tästä itseään ja nuorta aika ajoin. Aikatauluja pelaamisen suhteen pitää luoda ja niitä kannattaa myös noudattaa. Kännykkä, netti- ja pelikulttuurimme tuottaa hallitsemattomana väsyneitä ja keskittymiskyvyttömiä nuoria koulujen alkaessa opintojen pariin Lomilta palaillessa on hyvä hetki ottaa ryhtiliike suhteessa virtuaaliseen maailmaan ja muistaa, että todellinen elämä tapahtuu koneiden ulkopuolella aidossa vuorovaikutuksessa ihmisten kesken.

 

Jätä kommentti

css.php